Pieni koira ja iso metsä!

Kyllä tätä on jo odotettukin, nimittäin että lumi sulaa ja pääsen omaan metsään juoksemaan. No eihän tämä ihan oma metsä ole, mutta kotoa on lyhyt matka, oikeastaan vain muutama harppaus takaovelta, koska metsä rajoittuu omaan pihaan. Tänne keskelle omakotialuetta on jäänyt kallioinen metsäsaareke, jonka kaupunki on kaavoittanut puistoksi ja toivottavasti kukaan koskaan ei keksi tänne mitään rakentaa. Hankalaa se olisikin korkean kallion päälle.

Metsässä on kaikkea jännää, mitä vaan koira voi toivoa. Saa juosta ihan villinä ja vapaana eikä tarvitse pelätä autoja eikä luultavasti vihaisia koiriakaan.

 Voi hypellä kiveltä kivelle,

voi vaania sammaleiden joukossa,

 voi pureskella ihania keppejä,

voi etsiä muiden eläinten jälkiä,

 ja voi juosta ihan muuten vaan. Kotikin häämöttää taustalla. Tänne haluankin ihan joka päivä!!

Hau hau terveisin Hugo!

Sinnikäs poika

Emäntä ja isäntä olivat sitä mieltä, että koiran paikka on lattialla eikä sohvalla. Olin kuitenkin sinnikäs ja kyllä sinnikkyys tällä kertaa palkittiin, koska täällä sohvalla on aika mukava löhöillä! Samaa yritin sitten sänkyynkin, mutta eihän kaikkea voi saada ;)

Ruoka maistuu AINA ja kuppi on tyhjä alta aikayksikön, kun tämä poika pääsee vauhtiin. Tyhjää kuppia pitää vielä käydä pari kertaa nuolemassakin, jos vaikka jotain olisi jäänyt, no ei kyllä ole, heh. Antaakohan emäntä minulle tarpeeksi ruokaa?? Mitäs luulette? Tänään käytiin puntarilla ja painoin yli yhdeksän kiloa ja runsaat neljä viikkoa sitten kun kotiuduin, painoin noin viisi kiloa, ei sentään ole paino ihan tuplaantunut. Taidan vaan olla innokas syömään :)

Tänään oli myös tärkeä päivä, koska käytiin eläinlääkärissä rokotuksilla. Reissu oli jännä sekä minulle, että emännälle. Emäntähän ei ole koskaan käynyt eläinlääkärillä ja minä poika sentään jo kerran kävin kasvattaja Tarun kanssa. Reissu meni hienosti, vaikka odotustilassa oli minun lisäkseni ainakin viisi muuta koiraa ja tila oli aika pieni. Hiukan niitä haistelin, mutta muuten olin aika rauhallinen. Lääkäritäti antoi piikin, mutta minä sillä aikaa keskityin herkkuihin, joten en sitä huomannutkaan. Pienet pisut lirautin lattialle, mutta se varmaan on vielä pennuille sallittua. Muutenkin täti sai ihan rauhassa tutkia ja totesi reippaaksi ja terveeksi pojaksi ja huom! painokin oli ihan ok. Pallien laskeutumista on odoteltu, mutta vieläkin toinen niistä luuraa jossain väärässä paikassa, mutta odotellaan :)

Kevätterveisin Hugo

Viikonlopun puuhia

Mitähän tästä mahtaa tulla? Oliskohan se jotain mulle?? Kerä ainakin näyttää kovin kiinnostavalta!!

Voisinhan minäkin hieman auttaa virkkauksessa vai onko tämä nyt lapsityövoiman käyttöä :)

 Meillä kaikki maito- ja mehupurkit pääsevät uusiokäyttöön, nimittäin namipurkeiksi. Emäntä piilottelee herkkuja rasiaan ja taittaa kannen kiinni ja minä poika yritän avata kannen. Nyt on jotain uutta, kun vanha taktiikka ei oikein purekaan. Ennen työnsin vaan kuonolla keskeltä ja avot herkut kielellä suuhun. Nyt onkin emäntä madaltanut purkkia, joten ei olekaan niin helppoa!!

Tämä on suosikkipuuhaani, MUTTA

Imuroinnista en oikein tykkää, joten silloin on parasta häipyä paikalta, vaikka pöydän alle. Kukahan täällä huushollissa oikein sotkee?? Ai niin, eilen oli koko päivän remonttireiska laittamassa listoja eteiseen ja tulihan siitä roskaa. Minä olin tietysti koko ajan suurena apuna järjestämässä työkaluja ja samalla tarkkailemassa työn laatua isännän kanssa :) Emäntä sen sijaan pakeni paikalta, sillä kun ei ole ollenkaan remonttikestävyyttä.

Terveisin Hugo:)

Aurinkoa ja harjoittelua

Kauniina aurinkoisena sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa harjoittelemassa lenkkeilyä hihnan päässä. Omalla pihalla saa juosta vapaana, mutta auto- ja kävelyteille on turvallisempaa lähteä hihnan kanssa. Oikeastaan se sujui aika mukavasti. Välillä kuitenkin piti päästä hyppelemään hankien päälle.

Sinne se tassu upposi!!

Voi kun osaankin olla niin söpö :)

Omalta pihaltakin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, mutta vielä en ole päässyt oikein kunnolla tutkimaan, kun pitää varoa katolta putoavia lumia. Takaovesta pääsee kuitenkin kirmaisemaan pienee metsikköön jonne onkin jo tehty monta merkkausta. Heh, muutama on tainnut mennä naapurin puolelle ;) On vaan niin hankalaa, kun välillä hanki kantaa ja välillä sinne uppoaa.

Vaikka kirmailu on kivaa, niin heti palaan takaisin takaovelle, kun kutsu kuuluu, koska tiedän, että nami odottaa.

Kevättä odotellaan  t. Hugo

Tervetuloa kotiin

Hei! Olen Hugo, tammikuussa syntynyt perropoika ja eilen illalla muutin uuteen kotiini. Yö meni ihan hyvin. Nukuin tässä uudessa pesässäni ja yöllä heräsin kerran pisulle. Emäntä taisi herätä useamminkin, koska hänen piti vahtia, nukunko minä. Joo, kyllä nukuin aamuun saakka ihan reippaasti enkä yhtään vikissyt.

Ensimmäinen päiväni on mennyt tutustuessa taloon ja aika hyvin jo olen tutkinut kaikki nurkat. Ruokakin on hyvää, vaikka voisin sitä ottaa vähän enemmänkin, mutta kun heti pitää ajatella noita linjoja, höh!

 Ihan kiva paikka, siis taidan jäädä tänne :)

Sain jo vieraitakin ja tutustuin Roope-koiraan. Mukava kaveri! Vauhtia riitti niin paljon, että meitä ei edes saatu samaan kuvaan. No, toisella kerralla sitten.

Emäntä ompeli minulle tällaisen loikoilutyynyn, aikas ihana ja pehmoinen.

Ulkona käydään vähän väliä. Se on tätä siisteyskasvatusta kuulemma. Kyllähän minä jo osaan, no aika hyvin ;) Samalla voi  tutkia lähiympäristöä. Lumi vaan saisi jo häipyä, kun näin pieni koira uppoaa noihin hankiin, kävin kokeilemassa.

Eikös olekin komeat maitohampaat!!

Hau hau  terveisin Hugo :)