Pieni koira ja iso metsä!

Kyllä tätä on jo odotettukin, nimittäin että lumi sulaa ja pääsen omaan metsään juoksemaan. No eihän tämä ihan oma metsä ole, mutta kotoa on lyhyt matka, oikeastaan vain muutama harppaus takaovelta, koska metsä rajoittuu omaan pihaan. Tänne keskelle omakotialuetta on jäänyt kallioinen metsäsaareke, jonka kaupunki on kaavoittanut puistoksi ja toivottavasti kukaan koskaan ei keksi tänne mitään rakentaa. Hankalaa se olisikin korkean kallion päälle.

Metsässä on kaikkea jännää, mitä vaan koira voi toivoa. Saa juosta ihan villinä ja vapaana eikä tarvitse pelätä autoja eikä luultavasti vihaisia koiriakaan.

 Voi hypellä kiveltä kivelle,

voi vaania sammaleiden joukossa,

 voi pureskella ihania keppejä,

voi etsiä muiden eläinten jälkiä,

 ja voi juosta ihan muuten vaan. Kotikin häämöttää taustalla. Tänne haluankin ihan joka päivä!!

Hau hau terveisin Hugo!

Sinnikäs poika

Emäntä ja isäntä olivat sitä mieltä, että koiran paikka on lattialla eikä sohvalla. Olin kuitenkin sinnikäs ja kyllä sinnikkyys tällä kertaa palkittiin, koska täällä sohvalla on aika mukava löhöillä! Samaa yritin sitten sänkyynkin, mutta eihän kaikkea voi saada ;)

Ruoka maistuu AINA ja kuppi on tyhjä alta aikayksikön, kun tämä poika pääsee vauhtiin. Tyhjää kuppia pitää vielä käydä pari kertaa nuolemassakin, jos vaikka jotain olisi jäänyt, no ei kyllä ole, heh. Antaakohan emäntä minulle tarpeeksi ruokaa?? Mitäs luulette? Tänään käytiin puntarilla ja painoin yli yhdeksän kiloa ja runsaat neljä viikkoa sitten kun kotiuduin, painoin noin viisi kiloa, ei sentään ole paino ihan tuplaantunut. Taidan vaan olla innokas syömään :)

Tänään oli myös tärkeä päivä, koska käytiin eläinlääkärissä rokotuksilla. Reissu oli jännä sekä minulle, että emännälle. Emäntähän ei ole koskaan käynyt eläinlääkärillä ja minä poika sentään jo kerran kävin kasvattaja Tarun kanssa. Reissu meni hienosti, vaikka odotustilassa oli minun lisäkseni ainakin viisi muuta koiraa ja tila oli aika pieni. Hiukan niitä haistelin, mutta muuten olin aika rauhallinen. Lääkäritäti antoi piikin, mutta minä sillä aikaa keskityin herkkuihin, joten en sitä huomannutkaan. Pienet pisut lirautin lattialle, mutta se varmaan on vielä pennuille sallittua. Muutenkin täti sai ihan rauhassa tutkia ja totesi reippaaksi ja terveeksi pojaksi ja huom! painokin oli ihan ok. Pallien laskeutumista on odoteltu, mutta vieläkin toinen niistä luuraa jossain väärässä paikassa, mutta odotellaan :)

Kevätterveisin Hugo